Kuka naimisissa Henrietta Maria?

Henrietta Maria (ransk. Henriette Marie); (25. marraskuuta 1609 Pariisi, Ranska – 10. syyskuuta 1669 Château de Colombes, Ranska) oli ranskalainen prinsessa, josta tuli Kaarle I:n puolisona Englannin, Irlannin ja Skotlannin kuningatar. Kuninkaat Kaarle II ja Jaakko II olivat hänen poikiaan.

Kaarle I (engl. Charles I) ; (19. marraskuuta 1600 Fife, Skotlannin kuningaskunta – 30. tammikuuta 1649 Lontoo, Englannin kuningaskunta) oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas vuosina 1625–1649. Hän oli edellisen kuninkaan, Jaakko I:n ja kuningatar Anna Tanskalaisen poika.

Kaarlen hallituskautta leimasivat kiistat ja valtakamppailu parlamentin kanssa. Uskontokysymyksissä Kaarle kannatti seremoniallista ”korkea-anglikaanisuutta”, joka edusti tavallaan keskitietä katolisuuden ja tiukan linjan protestanttisuuden välillä. Tämä raivostutti puritaaneja, jotka halusivat viedä Englannin uskonpuhdistuksen huomattavasti anglikaaneja pitemmälle ja syyttivät Kaarlea pyrkimyksestä palauttaa katolisuus.

Parlamentti ei suostunut rahoittamaan Kaarlen sotia Espanjan silloista kuningaskuntaa ja Ranskaa vastaan, mistä syystä Kaarle otti rahoituksen muun muassa pakkolainoina parlamentin päätösvallan ohi. Parlamentti oli huolissaan saavutetusta asemastaan, jonka mukaan kuningas ei saanut säätää uusia veroja ilman parlamentin lupaa, ja julkaisi Petition of Rights -valituskirjelmän, jossa vedottiin osin jo Magna Cartasta periytyviin kansalaisoikeuksiin. Kaarle hallitsi tämän jälkeen 11 vuotta ilman parlamenttia, mutta kun Kaarlen toimien seurauksena Skotlannin sotajoukot miehittivät Englannin pohjoisosat kuten Newcastlen, Northumberlandin ja Durhamin vaatien suuria lunnaita tai sotakorvauksia, oli parlamentti jälleen kutsuttava kokoon rahoituksen saamiseksi.

Vuonna 1640 koolle kutsutun niin sanotun pitkän parlamentin ja Kaarlen välit kriisiytyivät Kaarlen yritettyä muun muassa vangita viisi vastustajaansa alahuoneessa. Tämä johti lopulta Kaarlen ja parlamentin kokoamien joukkojen väliseen Englannin sisällissotaan vuonna 1642. Skotlannin asetuttua parlamentin puolelle Kaarle lopulta antautui vuonna 1646, ja hänet vangittiin. Hän pakeni vankilasta seuraavana vuonna ja yritti aloittaa uuden sisällissodan. Sen kuihduttua Kaarle tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin vuonna 1649. Valtaan nousi nyt parlamentin valiojoukkoja johtanut puritaani Oliver Cromwell.

Kiistat ja riidat vaivasivat Kaarlea koko hänen hallituskautensa ajan. Ne johtivat lopulta sisällissotiin, ensin Skotlannin kanssa vuodesta 1637, Irlannissa vuodesta 1641 ja sitten Englannissa vuosina 1642–1646 ja 1648. Sodat jakoivat kansan syvästi, ja historioitsijat ovat edelleen eri mieltä konfliktin todellisista syistä, mutta on selvää, että Kaarle ei ollut menestynyt hallitsijana.