Kuka naimisissa Violante Beatrice of Bavaria?

Violante Beatrice of Bavaria (Violante Beatrix; 23 January 1673 – 30 May 1731) was Grand Princess of Tuscany as the wife of Ferdinando de' Medici, Grand Prince of Tuscany and Governor of Siena from 1717 until her death. Born a Duchess of Bavaria, the youngest child of Elector Ferdinand Maria, she married the heir to the Tuscan throne, Ferdinando de' Medici, in 1689. Violante Beatrice loved him but Ferdinando did not return her affection, declaring her too ugly and too dull. Her brother-in-law, Prince Gian Gastone, befriended her out of sympathy, a friendship that lasted until Violante Beatrice's demise.

Grand Prince Ferdinando died from syphilis in 1713, leaving his childless widow without purpose at the Tuscan court. Upon the return of the Electress Anna Maria Luisa de' Medici, daughter of the then reigning, Cosimo III, thus Violante Beatrice's sister-in-law, the Dowager Grand Princess contemplated retiring to her brother's court at Munich; however, Gian Gastone convinced her to stay, and Cosimo III appointed her Governor of Siena, where she then resided. As Governor, she formally defined the boundaries, names and number of Sienese Contrade — akin to administrative divisions — in 1729.

During Grand Duke Gian Gastone's rule, the Governor was responsible for formal court audiences. Violante Beatrice, in collaboration with the Electress Anna Maria Luisa, attempted to withdraw Gian Gastone from the Ruspanti, his salacious entourage, by arranging banquets and public appearances. Gian Gastone, however, was immune to these approaches and spent the last eight years of his reign confined to bed, entertained by the myriad Ruspanti.

Ferdinand (ital. Ferdinando de’ Medici; 6. elokuuta 1663 Firenze – 31. lokakuuta 1713 Firenze) oli Toscanan suurherttuakunnan kruununprinssi ja musiikkia sekä kuvataiteita tukenut mesenaatti.

Suuriruhtinas Ferdinand oli pitkään hallinneen suurherttua Cosimo III:n vanhempi poika, joka kuoli ennen isäänsä eikä siksi koskaan noussut itse valtaan. Hänen äitinsä oli Ranskan prinsessa Marguerite-Louise d’Orléans. Ferdinandin puoliso oli vuodesta 1689 Baijerin herttuatar Violante Beatrice, mutta järjestetty avioliitto oli rakkaudeton ja lapseton. Cosimon seuraajaksi tuli lopulta Ferdinandin nuorempi veli Gian Gastone, joka jäi Medicin suvun viimeiseksi hallitsijaksi.

Cosimo III piti Ferdinandin sivussa hallitusasioista, joten Ferdinand omistautui taiteille, erityisesti musiikille. Hän oli itse lahjakas cembalonsoittaja ja kokosi ympärilleen muusikoita ja soitinrakentajia, jotka saivat kehitellä uusia soitintyyppejä. Yksi Ferdinandin suojateista oli pianon keksijänä pidetty soitinrakentaja Bartolomeo Cristofori, jonka hän kutsui Venetsiasta Toscanan pääkaupunkiin Firenzeen. Ferdinand tuki myös nuorta saksalaista säveltäjää Georg Friedrich Händeliä, jonka ensimmäinen italialainen ooppera Rodrigo kantaesitettiin Firenzessä vuonna 1707. Muita Ferdinandiin yhteydessä olleita säveltäjiä olivat Alessandro Scarlatti, Giacomo Antonio Perti ja Bernardo Pasquini.

Ferdinand suosi myös kuvataiteita ja keräsi suuren henkilökohtaisen taidekokoelman, johon kuului runsaasti vanhojen mestareiden töitä. Hän toimi muun muassa flaamilaisen taidemaalarin Livio Mehusin, saksalaisen Johann Carl Lothin ja venetsialaisen Sebastiano Riccin mesenaattina. Ferdinand kasasi taideteoksia ja teetti tunnetuilla taiteilijoilla seinämaalauksia kesäasuntoonsa Firenzen Palazzo Pittiin ja Medicien vanhaan huvilaan Villa di Poggio a Caianoon.