Kuka naimisissa Marcus Antonius?

Marcus Antonius (83 tai 82 eaa. Rooma – 30 eaa. Aleksandria) oli roomalainen sotilas ja poliitikko. Hän oli Julius Caesarin ratsuväen päällikkö ja tämän kanssa konsulina 44 eaa. Kun Caesar murhattiin, hän muodosti Octavianuksen ja Lepiduksen kanssa toisen triumviraatin 43 eaa. Tämä oli, toisin kuin ensimmäinen triumviraatti, luonteeltaan virallinen kolmen virkamiehen kollegio. Filippoin taistelun 42 eaa. jälkeen toimitetussa vallanjaossa Marcus Antonius sai valtakunnan itäiset osat. Seuranneissa proskriptioissa otettiin hengiltä suuri joukko henkilöitä, huomattavimpana Cicero. Jouduttuaan tappiolle taistelussa Octavianusta vastaan vuonna 30 eaa. Marcus Antonius teki itsemurhan. Myöhemmin samana vuonna myös hänen rakastajattarensa Kleopatra VII riisti hengen itseltään.

Antonia (* um 73 v. Chr.) war eine Tochter des römischen Konsuls von 63 v. Chr., Gaius Antonius Hybrida, und die Gattin ihres Cousins Marcus Antonius, der später ein Mitglied des Zweiten Triumvirats werden sollte.

Möglicherweise war Antonia erst die zweite Gemahlin von Antonius, da dieser laut der Behauptung seines erbitterten Gegners Marcus Tullius Cicero in erster Ehe mit einer Fadia, der Tochter des Freigelassenen Quintus Fadius Gallus, verheiratet gewesen sein soll. Wann Antonia und Antonius heirateten, ist nicht überliefert; in der Forschung wird der Zeitpunkt ihrer Hochzeit häufig auf etwa 53/52 v. Chr. angesetzt. Aus der Ehe, über die sonst nichts bekannt ist, ging eine Tochter Antonia hervor, die 44 v. Chr. mit dem Sohn des späteren Triumvirn Marcus Aemilius Lepidus verlobt und vielleicht etwa sieben Jahre später mit dem reichen Asiaten Pythodoros von Tralleis vermählt wurde. Um 47 v. Chr. ließ sich Antonius von seiner Gattin scheiden, indem er ihr vorwarf, Ehebruch mit dem Volkstribunen Publius Cornelius Dolabella begangen zu haben. Antonius’ nächste Gemahlin war Fulvia. Über das weitere Leben Antonias ist nichts bekannt.

Фа́дия (лат. Fadia; I век до н. э.) — римская матрона, первая жена будущего триумвира Марка Антония.

Фадия упоминается только у Цицерона. Она была дочерью вольноотпущенника Фадия, которого Марк Туллий во второй филиппике называет Квинтом, а в одном из писем к Аттику — Гаем. В этом браке родились дети, которые в дальнейшем уже не упоминаются в источниках. Сама Фадия в последний раз упоминается в связи с событиями 44 года до н. э. Возможно, к тому моменту она уже была мертва.

Fulvia (Classical Latin: [ˈfulwi.a]; d. 40 BC) was an aristocratic Roman woman who lived during the late Roman Republic. Fulvia's birth into an important political dynasty facilitated her relationships and, later on, marriages to Publius Clodius Pulcher, Gaius Scribonius Curio, and Mark Antony. All of these men would go on to lead increasingly promising political careers as populares, tribunes, and supporters of Julius Caesar.

Fulvia remains an important figure in ancient Roman history due to her perseverance as a woman heavily involved in politics, as well as her role in the Perusine War against Octavian (future emperor Augustus). She played an important political role behind the scenes of her three marriages. Though she is most famous for her involvement in Antony's career, there are scholarly debates taking place over whether Fulvia was already involved in politics before her husbands or after she married them, as a result of which she developed an increasingly public voice over time. She is most famous for her activities during her third marriage and her involvement in the Perusine War of 41–40 BC. Though not certain, she was possibly the first Roman non-mythological woman to appear on Roman coins.

Octavia minor tai Octavia Thurina minor (69 eaa. – 11/9 eaa) oli keisari Augustuksen vanhempi sisar. Hänellä oli myös vanhempi sisarpuoli Octavia maior Gaius Octaviuksen aiemmasta avioliitosta. Viehättävä, älykäs ja hyveellinen, Octaviaa pidettiin ihanteellisen roomalaisnaisen mallina. Vielä kuolemansa jälkeenkin Octavia nautti suurta arvostusta. Octavialla oli rooli veljensä nousussa yksinvaltiuteen, sillä Antoniuksen ja Octavian ero antoi syyn Octavianukselle ryhtyä sotaan Antoniusta ja Kleopatraa vastaan. Octavian jälkeläisiin lukeutuu kolme Rooman keisaria: Caligula, Claudius ja Nero.

Kleopatra VII Filopator (m.kreik. Κλεοπάτρα Φιλοπάτωρ, 69 eaa. – 12. elokuuta 30 eaa.) oli Egyptin kuningatar 51–30 eaa. ja Egyptin kreikkalaisajan viimeinen aktiivinen hallitsija. Hän kuului Ptolemaiosten hallitsijasukuun, joka oli hallinnut Egyptiä vuodesta 305 eaa. lähtien. Kleopatra nousi kuningattareksi 18-vuotiaana ja uudelleen 21-vuotiaana menetettyään välillä vallan veljelleen.

Kleopatran ajan Egypti oli Rooman vasallivaltio, ja Kleopatran täytyi jatkuvasti mielistellä ja avustaa Roomaa pitääkseen maansa itsenäisenä, missä hän onnistuikin yli 20 vuoden ajan. Hän oli Ptolemaiosten tapaan tarvittaessa hyvin häikäilemätön ja julma, ja hän surmautti ainakin yhden sisaruksistaan. Roomassa häneen suhtauduttiin yleensä vihamielisesti, sillä häntä pidettiin laskelmoivana pyrkyrinä. Egyptissä hänet samastettiin Isis-jumalattareen.

Kleopatra on jäänyt historiaan etenkin rakkaussuhteistaan ja poliittisista liitoistaan Julius Caesarin ja Marcus Antoniuksen kanssa, legendaarisesta viehätysvoimastaan, sekä dramaattisesta itsemurhasta, jonka hän teki Egyptin joutuessa lopullisesti Rooman vallan alle.